Henri Sepponen | Picture: Ninja Isola
Jotakuinkin 10 vuotta sitten tartuin ensi kertaa akustiseen kitaraan. Kielet olivat nylonia ja ympäristönä koulun musiikkiluokka. Armoitettu opettajamme Perttu Härkönen vaati meitä opettelemaan muutaman soinnun. Aika nopeasti sen jälkeen sain oman kitaran ja hyppäsin mukaan koulun bändikurssille soittamaan rumpuja.
Perustettiin poikien kanssa bändi. Sitten tuli toinen bändi. Sitten kolmas, neljäs…
Paikkani yhtyeissä vaihteli kitaristin ja rumpalin roolin välillä. Myöhemmin innostuin erilaisten pienten kokemuksien kautta bassosta. Asiaan voi vaikuttaa myös ehkä se, että soittokaverit koostuvat pääsääntöisesti paremmista kitaristeista ja rumpaleista. Näin ollen basismin risti ei ole ollut turhan raskas nostaa harteille.
Muita harrastuksiani ovat muka-laihduttaminen ja -kuntoilu, Fiat Puntolla ajeleminen sekä risuparran hallitsematon kasvatus.
Levysoittimesta useimmiten löytyy Foo Fighters,CMX, The Beatles, Osmo’s Cosmos, Hurriganes, ZZ Top tai Motörhead. Country-musiikkia on tullut nautittua eniten Toby Keithin tuotannon muodossa sekä pitkillä automatkoilla radiota kuunnellessa.
Moni asia on muuttunut vuosien kuluessa. Soittimet, bändikaverit sekä treenikämpät mutta rakkaus lujalla soivaan yhtyemusiikkiin on säilynyt.