Dark Ride Brothers

The Dark Ride – Bus Concert

Missä ja milloin:

Pohjolan Liikenteen linja-autossa ympäri Imatraa hyvien ihmisten keskellä, 8.9.2016

Valmistelut:

On olemassa hulluja, seinähulluja ja sitten on imatralaisia. Tämä ajatus tuli ensimmäisenä mieleen, kun Heikki Laine Imatran kaupungilta alkoi alkukesästä esitellä ideaansa linja-autossa soitettavasta keikasta. Nopeasti valkeni, että Heikki oli vakavissaan ja me todella soittaisimme keikan bussissa. Suunnitteluvaiheessa emme vielä kantaneet huolta huomisesta, eli miten mahtuisimme tai kuulisiko kukaan soitostamme pihaustakaan. Ensimmäinen huoli oli, että tulisiko kukaan paikalle. Siksi olikin niin mahtavaa nähdä, että ”The Dark Ride Bus” myytiin loppuun nopeasti. Pientä pohdintaa aiheutti se, että miten saamme bussiin sähköä. Tämän ratkaisemiksi vaadittiin Ristolta auton akkua ja ääniministeri Henyltä kekseliäisyyttä. Siksi hämmästys olikin melkoinen, kun torstaina menimme paikan päälle. Heny ja Antti Savolainen olivat tehneet bussin keskiosaan täysiverisen stagen backdropeineen, valoineen ja pikanttina lisänä olivat kattotankoihin kiinnitetyt mikkiständit ja kaiuttimet.

Keikka:

Itse keikka käynnistyi Imatran Keskusliikenneasemalta klo 19, jonne ihmiset olivat tulleet jo hyvissä ajoin. Heikki Laine kantoi huolta siitä, että mahtuvatko kaikki istumaan. Ja hienosti kaikki oman paikkansa löysivät ja kuljettajanamme toiminut Heikki murautti bussin käyntiin. Keikka avattiin The Dark Ridella ja pientä haastetta soittoon teki se, että välillä oli hieman hankala pysyä pystyssä. Setiksi oli kaavailtu noin tunnin veto, mutta loppujen lopuksi soittoaikaa kertyi vartin yli tunnin. Jussin sähköviulu ei sähköjen katkettua kuulunut, että ”Gold Josh” ei tämän antanut haitata, vaan lauloi omat viuluosuutensa samalla, kun avusti Jonia perkoissa.

Erityistä:

Tällä keikalla ei ollut asiaa mikä ei olisi ollut erityinen: yleisö, tekniikan toteutus, Imatran kaupungin hieno heittäytyminen ja soittaminen ympäri Imatraa. Oli melko huikeaa soittaa bussin kulkiessa kuohuvan Tainionkosken yli tai bussin keulan niellessä Imatranajojen takasuoraa. Kolmen vartin soitannan kohdalla sähköt sanoivat YYA-sopimuksensa irti ja Henyn ja Antin kovasta duunista huolimatta niitä ei saatu takaisin. Tästä perkussionisti Joni otti kopin ja nakitti yleisön rytmiryhmäksi. Ehkä juuri pienestä epämukavuusalueesta johtuen esimerkiksi Jetplanesta ja Rose Tattoosta soitettiin yhdet ehkä parhaimmista versioista.

Sanottua:

”Hyvin työ kyl vejitte”, totesi alle 10-vuotias poika keikan jälkeen.

”Nyt myö lähetään tästä heti ostamaan liput teidän pikkujoulukeikalle”, huikkasi keikalla mukana ollut pariskunta.

Kiitos!